Viime päivinä on meinannut tuskastuttaa, kaikki tuntuu tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä ja projekti ei etene haluttua tahtia. Onneksi sentään jotain on saatu aikaiseksi kuluneella viikolla...
Rälläkkä karkealla hiomalaikalla varustettuna lauloi muutaman tunnin ja hieroin kaikki luukut puhtaaksi pintapuolelta. Ajatuksena oli, että kaikki mahdolliset piilossa olevat korjattavat kohteet paljastuisivat samalla kertaa ja kelitkin sattuivat olemaan kohdallaan ulkohommia ajatellen. Liukuovessa oli alareunassa ainakin sentin kerros pakkelia, myös ovissa oli aika paksu kerros tavaraa päällä. Takaluukun alareuna on nähtävästi myös korjattu aikoinaan pikaisesti ja päällä oli sentin verran pakkelia. Tämä oli tosin odotettavissakin, kun takaluukun lukon paikkakin oli meikattu umpeen.
Yhden oven sisäpinnat puhalsin tänään hiekalla puhtaaksi ja tuota olisi tarkoitus alkaa ensimmäisenä parsimaan kasaan. Alareunan korjattavat kohteet olivatkin jo tiedossa ja puhtaaksi hiomisen jälkeen yläosastakin paljastui vaurioita.
Hiomisen ohella olen aloittanut pakkelointiharjoitukset. Hieroin ulkopintojen epoksit karheaksi kertaalleen käsipelissä ja pesaisin pölyt pois. Muutama päivä on nyt harjoiteltu pakkelointia ja eiköhän tämäkin ala hiljakseen sujua. Pahimpiin monttuihin ympäri koppaa on nyt leivottu kilon verran pakkelia. Ostoslistalle joutunee laittamaan vielä ainakin pari purkkia lisää...
Pakkelin kovetintuubi meinasi aiheuttaa sydämentykytyksiä. Perjantai iltana kun savottaa aloitin, niin huomasin että kaupasta oli matkaani lähtenyt avattu tuubi! Ensi kerralla pitää muistaa tsekata kaikki tarvikkeet jo kaupassa. Onneksi tuubi oli kuitenkin lähes täysi ja harjoitukset eivät tyssänneet tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti