Eilen kävin hakemassa siirtokilvet bussiin. Sen verran lupasi poutaa ja tiet olivat kuivat, että tänään uskaltaisi kokeilla bussin rekisteröintiä. Illalla testasin vielä kertaalleen, että kaikki toimii mutta aamu ei sitten alkanut ihan suunnitellusti. Bussi käyntiin ja peruuttelin tallista ulos, painoin jarrua ja kuului poks. Jarruvalojen sulake otti ja paloi, kele! Kävin jarrujen sähköt läpi mutten löytänyt mitään vikaa. Lopulta irroitin johtosarjasta peräkoukun jarruvalojen piuhan ja sulake ei enää paukkunut. Mikähän tuohon koukun johtosarjaan oli yöllä tullut...
Noh, uudestaan tienpäälle. Nyt huomasin ettei nopeusmittari toiminut. Takaisin talliin ja totesin mittarivaijerin olevan irti eturenkaan päästä. Korjaus ja taas menoksi. Kilometri kotipihasta kuului kolahdus ja jotain vilahti taustapeilissä. Kuskinrenkaan pölykapseli päätti sitten lähteä omille teilleen. Vartti ojia tutkien ja lopulta kapseli löytyi. Nyt napautin sen kunnolla vanteeseen kiinni, sen verran voimalla että baby mooniin tuli kämmenpohjasta lommo. Siinä on nyt eka näkyvä muisto ;)
Tämän jälkeen selvisin toiselle puolen kaupunkia ilman ongelmia. Mitä nyt sytkä ja kaasarit eivät ole sinne päinkään kohdallaan, kun lopultakin pääsi tielle niitä kokeilemaan.
Puoli tuntia ankaraa jännittämistä, mikä osoittautui turhaksi. Vehje meni heittämällä läpi, kehujen kera \o/
Bussissa on nyt kilvet! Vähän reilu 2 vuotta se otti raadosta rakentaa :) Tästä on hyvä jatkaa koneen säätämisen ja muun viimeistelyn kanssa.
Viikonloppu taitaa mennä virvokkeiden kera kilpiä paikoilleen ruuvatessa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti